Tämä F10 on hieman "paranneltu" versio F8:sta joka julkaistiin 1976. Parannuksetkaan ei auttaneet kun -77 julkaistu Atari 2600 oli jo auttamattomasti tätä edellä, ja F10:n taru loppuikin 1978.

Peliohjaimet on ihan loogisesti toimivat. Tuntuma vain on hiukan outo kun on tottunut pöytää vasten nojaaviin joystickeihin. Lisäksi tuossa kahvan päässä olevassa tapissa on lisäulottuvuuksina nosto ylöspäin ja painaminen.

Pelien koosta voi päätellä jotain siitä että neljä peliä on saatu mahtumaan modulin sisällä kahteen piirikortille suoraan liimattuun piilastuun, jotka on suojattu irti napsautettavalla muovikuorella. Ja monenkos kilon romeja sitä vuonna -78 olikaan olemassa siihen hintaan että tavallisella ihmisellä oli varaa ostaa niitä kaksi kappaletta?

Moduli sisään etureunan aukosta, ja valintakytkimillä esimerkiksi pelin pituus, eli pelataan kelloa vastaan pisteistä.

Tässä kuvassa on "Shooting gallery"
Kiinteästi sijoitettu maila vasemmalla ja ammuksen lähtökulmaa siis ei voi muuttaa.Ylhäältä putoaa "jokin" ja siihen pitää osua pikselikuutiolla.

Osuma! Nyt mailan sijainti muuttuu toiseksi, mutta siihen ei itse muuten pysty vaikuttamaan.

Oli kait kova sana 1978 pelata ristinollaa mystistä tietokonetta vastaan, omalla telkkarilla...väreissä!!
Kuvassa keskimmäisessä ruudussa näkyy punainen kursori jolla valitaan ruutu, ja sitten vedetään ohjaustapista ylös.

Ja tuollainen se on sisältä. Laskeppa piruuttasi montako ic piiriä löydät. Vuoden 1976 teknologialla tarvittiin kaikki tuo että saatiin ruutuun 4 väriä (1 taustalle ja kolme käyttöön), palikkagrafiikka ja ääniksi beep, boop & tööt!

Yksinkertaisen oskillattori äänipiirin ohjaus pääsee parhaimpiin suorituksiinsa Drag Strip kiihdytysajot pelissä, jossa yritetään taikoa kuuluviin renkaiden sutimisen ulvontaa ja moottorin huudatusta.
Kammottavaa rämisyttämistä ja F10:n muovikuori resonoi sisäisen kaiuttimen mukana.
Taidonnäyte pitäisi digitoida tänne nettiin sillä se helpottaisi kodin remontissa kun maalit putoaa seiniltä.